Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.
Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.
Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
– Elina Karjalainen –
Oli sormet ja varpaat pikkuiset,
sydän sykki jo rinnassa mulla.
Omat aivot ja vakaat aikomukset:
Minä maailmaan tahdon tulla!
Tahdon tulla ja nähdä auringon,
ja perhoset viljapellon.
Tahdon kuulla tarinan Tuhkimon
ja kuiskeen kissankellon.
Minä pikkuinen aikani uneksin
äidin sylistä lämpimästä,
ja vihdoinkin saan iloita
mulle suodusta elämästä.
-Tuntematon-
Lapsi povellani, taivas päällä maan.
Häntä katsellessa arki katoaa.
Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.
Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.
– Hilja Aaltonen –
Hämärtyy jo lehto,
tummuu pihapuu.
Hiljaa keinuu kehto,
nousee verkkaan kuu.
Kello käy ja kukkuu
yksin seinällään.
Piltti pieni nukkuu
nukke vieressään.
Unettaa jo takkaa,
hiillos himmentyy.
Äidin laulu lakkaa,
kehto pysähtyy.
– Einari Vuorela –
Paina hiiren keskipainiketta
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi