Kuva sivulta: Romantic Pink for you
Kuukausi: marraskuu 2013 Page 1 of 2
”Kävelen kohti valoa
hitaasti, pelkäämättä.
Hanki hohtaa
ja aurinko avaa taivaan
ilon virrata.
Pilven päällä
istuu enkeli
katsellen minua
hymyillen.
Koko tämän
pitkän matkan
pimeydestä valoon,
sinäkö se olit,
joka avasit minulle latua
umpihankeen?
Vilkutan enkelille.
Kiitän sitä.
Varmuuden vuoksi.”
-Sinikka Svärd-
Kun sade lyö ikkunaa vasten
ja ulkona hämärtää,
on valveilla enkeli lasten.
Hän suojellen valvomaan jää.
Kun ilta on pimeimmillään,
kuu pilven taa piiloutuu,
ja uni ei saapuisi millään,
hän luoksesi laskeutuu.
Ja jämärään hiljaisuuteen
hän rauhaansa hengittää.
Hän laskeutuu levottomuuteen.
Hän vierelle valvomaan jää.
Niin lähellä taivas on maata,
niin lähellä sydän lyö.
Ei enkeli uupua saata.
Niin lämmin on ilta ja yö.
~Anna-Mari Kaskinen-
Usein sitä ennen ajatteli
että jos olisi ollut toisin
jo lapsuudesta alkaen.
Jo syntymässä.
Jo ennen syntymää.
Vaan olisiko mikään
paremmin?
Olisin eri ihminen.
Elänyt eri elämän.
En olisikaan tämä. Minä.
En istuisi nyt tässä
auringon hyväiltävänä
kädessä tämä kukka
pieni ihme
maailman kokoinen
en osaisi sitä ihastella
en rakastaa tätä hetkeä.
Ja sinä siinä –
missä olisitkaan.
~Maaria Leinonen
Kuva sivulta: La Casetta delle Rose e dei Lillà
Kaikki taivaan enkelit kutsun luoksesi
odottava äiti, jonka silmissä onni ja huoli asuvat.
Kaikki taivaan enkelit kutsun suojaksesi
varjelemaan sinua ja lasta, jonka elämän alku
monella tavalla on ollut vaarassa.
Kaikki taivaan enkelit kutsun tukemaan sinua äiti,
jotta jaksaisit pahoinvoinnin ja masennuksen,
malttaisit maata tarvittaessa paikallasi,
kestäisit tutkimukset ja lääkärissä käynnit.
Kaikki taivaan enkelit kutsun paikalle auttamaan,
kun kohdun on aika aueta
ja lapsen syntyä syliisi,
kunnes rinnoillesi lasketaan kaivattu lapsonen,
vielä märkä ja hämmästynyt
ja taivaan enkeleillä on aihetta tanssia ilosta
ja ylistää kanssasi Elämän Antajaa.
-Anja Porio-
Joskus on hiljaisuus
Mahdotonta tajuta,
joskus ne ovat poissa,
ne asiat, joista nyt hermostun:
likaiset sormenjäljet lavuaarissa,
hiekkakasat eteisen lattialla,
revityt sukkahousut.
Kunpa sen nyt jo osaisi kokea:
Joskus on hiljaisuus-
”omaa aikaa”
Nyt, kuinka hartaasti
tahtoisi nukkua aamulla myöhään.
Sitten, valvoo yöt odottaen,
että olisi joku, joka herättäisi,
tarvitsisi maitoa, mehua, kuivaa vaippaa.
Niin rakkaiksi tulevat ikuinen puuronkeitto,
pyykinpesu, lasten sänkyynlaitto.
Suudella tahtoisin jokaista nenänjälkeä peilissä.
Pienen kurasaapaan jälki lattialla
saa minut heltymään.
( Ritva Haapaniemi)