Sinä tulit ensikertaa syliini
pienenä ja avuttomana
ja minä tunsin itseni samanlaiseksi.
Miten minä voisin sinusta
miehen tehdä,
sinusta pienestä ja avuttomasta
kun itsekkin olen samanlainen.
Sinä olit ensikertaa sylissäni
löysit rintani ja
jäit kiinni minuun
ikiajoiksi.
Me olimme yhtä sinä ja minä.
Me kaksi;avutonta.
Sinä olit ensikertaa sylissäni
rinnallani ja
nyt tiesin mitä tekisin.
Rakastaisin.
Rakastaisin ja hellisin sinua.
Antaisin ilon silmiisi ja
sismpääsi tunteen siitä,
että me kaksi onnetonta
tekisimme
toisistamme voimakkaat.
Sinä siinä ensikertaa
lepäsit sylissäni
tyytyväisenä ja kylläisenä
minusta.
Sinä tiesit ja minä,
että kyllä me kasvaisimme,
sinä mieheksi ja
minä äitiksi.
Kasvaisimme yhdessä
me kaksi avutonta.
-Sirkka Suomi-
