Kuva: Agostino Degas

Lapsi


Taapersi pikkuinen miehenalku

kukkapiennasta pitkin.

Aurinko paistoi. Helisi nauru

pallerokasvoillaan,

juuri kun minä murheiden kerääjä

salassa purin ja itkin.

-Kuuletko äiti, kuinka ne soittaa

kedolla kissankellot?

Leinikit laulaa. Perhoset tanssii.

Kuletko äiti, kun

minua huhuu, nimeltä kutsuu

päivänkakkarapellot?

-Kerranpa kuulin, Enää en kuule.

Ethän ymmärrä tätä.

-Itketkö äiti? Vaikka on kesä.

Laulavat linnutkin.

-Laulavat kyllä. Sinulle laulaa.

Äitisi yksin jo jätä.

-Tiedätkö äiti, mistä ne kaikki

kukkaset värinsä saa?

Mitenkä linnut ilmassa pysyy

ja mitenkä ehtii

kaikki nuo miljoonat leppäkertut

Jumala pilkuttaa?

Piennarta pois jo pallero juoksi

kukkia täynnä syli.

Helisi nauru. Aurinko läikkyi

pellavahiuksillaan.

Höyhenenkevyt enkelinsiipi

sipaisi murheeni yli.


-Anni Korpela-