Katoavat, katoavat tyttövuosien kaukaiset päivät.
Lapseni kantavat ne kaikkialle.
Lapseni sekoittavat ne omminsa.
Ne eivät ole enää minun.
Ja osan niistä olen antanut sinullekin, rakkaani,
sinitäpläiset linnunmunat,
ihonlämpimät, höyhenlämpimät.
Ne ovat nousseet lentoon suurelta lämpimältä
kämmeneltäsi.
Hyvää matkaa! Hyvää matkaa!
Yli kotoisen kivisen aavan
lentää pois visertävä parvi.
Hyvää matkaa!
Ellen Niit
Suom. Birita Polttila
Vastaa