Joskus on hiljaisuus

Mahdotonta tajuta,

joskus ne ovat poissa,

ne asiat, joista nyt hermostun:

likaiset sormenjäljet lavuaarissa,

hiekkakasat eteisen lattialla,

revityt sukkahousut.

Kunpa sen nyt jo osaisi kokea:

Joskus on hiljaisuus-

”omaa aikaa”

Nyt, kuinka hartaasti

tahtoisi nukkua aamulla myöhään.

Sitten, valvoo yöt odottaen,

että olisi joku, joka herättäisi,

tarvitsisi maitoa, mehua, kuivaa vaippaa.

Niin rakkaiksi tulevat ikuinen puuronkeitto,

pyykinpesu, lasten sänkyynlaitto.

Suudella tahtoisin jokaista nenänjälkeä peilissä.

Pienen kurasaapaan jälki lattialla

saa minut heltymään.

( Ritva Haapaniemi)