Näin minä nauran

ja noin minä nauran

ja miksi en nauraa saisi,

aurinko nauraa

ja tähdetkin nauraa,

niin miksi ei naurattaisi!

Iloa maailman ääret on täynnään,

niin uhkuu myös sydämeni,

iloa vaalin ja iloa poimivat

iloiset kätöseni.

Vanhat ne murheista haastavat,

kun silmät on heikot heillä

eivätkä riemujen kukkia huomaa

kaikilla elämän teillä,

mutta kun nauruni helkähtää,

niin heidänkin murheet haihtuu,

ei pienikään ikävä mieleen jää,

vaan aina se riemuksi vaihtuu!

-Arvid Lydecken-