Kevät,
– suojelevat siivet
keväisen kulkujan yllä.
– Tuuletar-
Näin minä nauran
ja noin minä nauran
ja miksi en nauraa saisi,
aurinko nauraa
ja tähdetkin nauraa,
niin miksi ei naurattaisi!
Iloa maailman ääret on täynnään,
niin uhkuu myös sydämeni,
iloa vaalin ja iloa poimivat
iloiset kätöseni.
Vanhat ne murheista haastavat,
kun silmät on heikot heillä
eivätkä riemujen kukkia huomaa
kaikilla elämän teillä,
mutta kun nauruni helkähtää,
niin heidänkin murheet haihtuu,
ei pienikään ikävä mieleen jää,
vaan aina se riemuksi vaihtuu!
-Arvid Lydecken-
Lapsi
Taapersi pikkuinen miehenalku
kukkapiennasta pitkin.
Aurinko paistoi. Helisi nauru
pallerokasvoillaan,
juuri kun minä murheiden kerääjä
salassa purin ja itkin.
-Kuuletko äiti, kuinka ne soittaa
kedolla kissankellot?
Leinikit laulaa. Perhoset tanssii.
Kuletko äiti, kun
minua huhuu, nimeltä kutsuu
päivänkakkarapellot?
-Kerranpa kuulin, Enää en kuule.
Ethän ymmärrä tätä.
-Itketkö äiti? Vaikka on kesä.
Laulavat linnutkin.
-Laulavat kyllä. Sinulle laulaa.
Äitisi yksin jo jätä.
-Tiedätkö äiti, mistä ne kaikki
kukkaset värinsä saa?
Mitenkä linnut ilmassa pysyy
ja mitenkä ehtii
kaikki nuo miljoonat leppäkertut
Jumala pilkuttaa?
Piennarta pois jo pallero juoksi
kukkia täynnä syli.
Helisi nauru. Aurinko läikkyi
pellavahiuksillaan.
Höyhenenkevyt enkelinsiipi
sipaisi murheeni yli.
-Anni Korpela-
Mitä voisi lahjoittaa sille,
joka omistaa jo kissankellon,
vanamon, säteet kevätauringon,
jolla on talvi ja syys
– kävisikö ystävyys?
-Uppo Nalle(Elina Karjalainen)-
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi