Eräänä yönä näin unta,

että kuljin meren rannalla Herran kanssa.

Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.

Huomasin, että niissä kaikissa

oli jalanjälkiä hiekassa.

Joskus jälkiä oli kahdet, joskus vain yhdet.

Elämäni vaikeissa kohdissa näin

vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:

”Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.

Mikset sinä ollut rinnallani,

kun tarvitsin sinua kipeimmin?”

Herra vastasi: ”Niissä kohdissa,

joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,

lapseni, minä kannoin sinua.”

– Anja Porio –